Mie olen nähnyt nyt viimeaikoina tosi paljon unia matkustamisesta, liikkeen onnesta, välimatkan perspektiivistä.
Heräsin itkien, ko näin unta äidistä. Muistan unesta kaiken. Me puhuttiin kaikesta, siitä, kuinka se on pitäny meistä kaikista huolta. Ja mie heräsin siihen ko se sano, että sen pittää kohta lähteä pois, ettei se voi jäädä ikuisesti meidän avuksi. Että meidän pitää päästää irti, että äiti voi jatkaa matkaa, että me voidaan jatkaa. Että minun pitää sanoa se kaikille. En tiedä teistä, mutta minusta tämä on selvä viesti.

Nyt mie itken silmiä päästäni täällä ja päästän irti. Oon löysänny jo sormet, seuraavaksi pittää löysätä sydän, sitten kipu.

Tämä sattuu
ihan helvetisti,
mutta nyt mie kuitenki
päästän irti.

hyvästi, äiti.