Mie olen nähnyt nyt viimeaikoina tosi paljon unia matkustamisesta, liikkeen onnesta, välimatkan perspektiivistä.
Heräsin
itkien, ko näin unta äidistä. Muistan unesta kaiken. Me puhuttiin
kaikesta, siitä, kuinka se on pitäny meistä kaikista huolta. Ja mie
heräsin siihen ko se sano, että sen pittää kohta lähteä pois, ettei se
voi jäädä ikuisesti meidän avuksi. Että meidän pitää päästää irti, että
äiti voi jatkaa matkaa, että me voidaan jatkaa. Että minun pitää sanoa
se kaikille. En tiedä teistä, mutta minusta tämä on selvä viesti.
Nyt mie itken silmiä päästäni täällä ja päästän irti. Oon löysänny jo sormet, seuraavaksi pittää löysätä sydän, sitten kipu.
Tämä sattuu
ihan helvetisti,
mutta nyt mie kuitenki
päästän irti.
hyvästi, äiti.
torstai, 17. tammikuu 2008
Kommentit