"Koetetaan selvitä hengissä"
-Gweniver

^Kiitän tuosta.
Joku siis oli lukenut meikän blogia ja kommentoinut. Eli siis kiitos sinulle, kuka ikinä oletkin.
Todellakin, tuo kirjoitus on aikaa sitte kirjoitettu, mutta jea, ei se haittaa. Ei meikästä aina tolta tunnu, mutta yrittäkääpä itte olla näin ailahteleva? :--D

Perjantaina olin kännissä, ihan liian naamat, tanhuilin menemään ja join "Kössshypätteriä" Ehkäpä pari liikaa.
Oli bileet jne. Oli kivvaa jne.

Ei ollu paska meininki, niin ei oo mittään sen dramaattisempia juttuja kirjotettavana, jottain homoläppää upan kans tai jotain :--D
En ole läheskään varma kaikista illan tapahtumista.
Sen sain tietää, että mie olen ruma, mutta sepä ei tullut yllätyksenä. Minkäs teet, jos herra täydellinen-metroseksuaali-ruotsalainen sen sannoo? Eihä se auta ku uskoa, jea?

Ei se meikää hidastanu, luojan kiitos, jos oisin siitä vetäny jokku herneet nöössiin ja alkanu parkumaan. En, kiitos itsetunnon. :--D

Kotona ei menny järki, mikä on tietysti kummallista, jotenki siellä oli rauhallinen tunnelma nyt. Isä on alkanu puhuun mulle normaalisti eikä se kommentoinu mittään mitä mie sanoin. No, Jannehan ei pääse koskaan yli, mutta kerran se haluaa uskoa, että meikä on hetero, niin aivan rauhassa, jos se sen elämää helpottaa.

Kävin Riittaa kattomassa ja sen kans juttelin maailmasta, pitkästä aikaa. Oli aivan saatanan mukavaa, istua siinä vanhan tammipöydän äärellä, juoda kahvia ja polttaa askeittain tupakkaa. Ja oliki paljon puhuttavaa, en ala nyt tähän listaamaan, koska siinä menis kymmenen vuotta, ainaki.

Niin ne euroviisut oli ja meni, The Ark oli aika laimea, mitä en todellakaan odottanu, mutta jea, ei se haittaa, uus levy on kuitenki ihan huippu!

No, kaikki oli hyvin ennen ku tulin Tornioon. Oli täysin tasapainonen olo ja kaikkea, ei mittään. Sitte pääsin kämpile ja istuin alas sohvalle. Söin mikrohampparin ja sitte se tuli:

Tyhjyys.

Mikä ontto olo.
Ei pysty kunnolla kuvailemaan.
Meikä tajusi, ku vihdoinki mulla oli aikaa miettiä, että meikä on yksin.
Yksin? Ei silleen yksin-yksin, vaan yksin. Ei ketään. Ehkä joku, joka kiinnostais, mutta sillehän en sitä oo kertomassa, ko en uskalla. Meikäähän ei kuitenkaan kukkaan jaksa. :)

Enkä mie edes usko, että se ois mitenkään kiinnostunu minusta tms.
EIHÄN SE VOI OLLA MAHDOLLISTA! KOSKA MIE OON RUMA JA LÄSKI! ([ROISKE]LÄPPÄVAROITUS)
Ohan minussa plussaaki, persoonallisuus, mutta jea, ketä se kiinnostaa? Hah!
Onneksi meikä on kuitenki välillä sen verran bitch, että voin potkia ittiäni persuksille. jea.

Kovin kuulostaa itsensäsäälimiseltä, mutta kerrottakoon, että ei todellakaan. Meikä vihhaa sitä.
Omaa olemustaan voi pohtia, mutta itseäni en ala säälimään, että sori vaan, minä.
Tämä läsö juo lissää kahvia ja kirjottaa sitte lissää ku tuntee jaksavansa.