En tiedä miksi. Tai no oikeastaan, kyllä minä tiedän mistä kipu johtuu. Se on minun sydämeni, jota särkee. Se revittiin irti rinnastani ja tungettiin tehosekoittimeen. Se oli murha ja petos.
Minä olen onnellinen. Aivan äärimmäisen onnellinen, mutta silti se on siellä jossakin. Se outo kipu.
Sitä vain porhaltaa elämässä eteenpäin ja polttaa siltoja takanaan. Vähän niinkö laulunsanoin:
"There's no point, in being careful. I'll burn bridges anyway"

Mulla on jotenki alkanu ottamaan melkein kaikki ihmiset päähän. Kirjoitinpa siitä novellinkin, ku oli tylsää. Siinä novellissa meikän sisäinen misantrooppi pääsee esiin ja asetun ulkoavaruudenolion saappaisiin ja tuhoan maailman. Tarkemmin ajatellen se on aika koominen, mutta joo, meikähän on aika koominen ihminen. Sen nimi muuten on: Abortoin koko maailman :)

Huh. Alkaa helpottaa tämä vitutus, ehkä se on kohta muisto vain ja päivästä tulee kiva. Toivottavasti.
Pitää alkaa tekemään töitä.

The Cardigans - Live & Learn

" well, you get what you give
and hell yes, I lived!
but if you live as you learn
I don't think I can learn

oh, with the sun in my eyes, surprise!
I'm living a life...
but I don't seem to learn
no, I don't think I can learn"