Huoah. Ilta.
Haikeus iski taas. Vittu.
Ei siinä oikeastaan sinänsä mitään, mutta ei jaksais.
Aloin taas miettimään, että ois ihan hullun kivaa, jos ois joku,
joka nyhjöttäis iltasin vieressä. Semmonen, joka makais samassa sängyssä.
Ois ihan kuunnella sydämensykettä. Ois ihana silittää jonku hiuksia.
Halata ja pussailla. Ois ihan vitu kiva.
Mutta ei.
Oon miettiny ihan hulluna, että mikä meikässä on vikana.
Onko se lihavuus? Pitäiskö laihduttaa? Toisaalta taas en kyllä haluais ketään,
kuka ois kiinnostunu minusta vain ulkonäön perusteella. Vittu.
Hyi. Kauhea ajatus.
Siksipä en. Sitte vois laihduttaa, ku ois jo joku.
Ois enemmän motiivia tai jotain?
En tiä?
Huoh, taas.
Onko meikä sitte liian nirso? Ehkä, ehkä.
Mutta toisaalta, miksi pitäis tyytyä johonki, jota ei oikeasti edes halua?
Mitä järkeä ois roikkua jossaki semmosessa parisuhteessa, joka ei muuten sinänsä kiinnostais paskaakaan. Kun vaan ei tarttis olla yksin?
Ei mitään järkeä.
Se vaan satuttais jotain toista. Ei minua, mutta sitä toista.
Meikä on niin teräsbitch, ettei muhun satu mikään.
JEa.

Haluanmiehen.
NiH!
Runkkaan itseni hengiltä.
joo, varmaan.