kyyninen  -  välinpitämätön, elämän t. asioiden arvon kieltävä; häikäilemätön, tunteista piittaamaton; ivallinen; kyynikkojen koulukuntaan kuuluva t. liittyvä

Ei hitto, kuinka tuo kalskahtaakin korvaan. Kyyninen? Minäkö?
Oikeasti? En kai? Toivottavasti en.
VITUT! MEIKÄ EI OO MIKKÄÄN VITUN KYYNINEN PASKA! EN OO!
MEIKÄ ON IHAN OIKEA, ELÄVÄ, HENGITTÄVÄ JA TUNTEVA IHMINEN! (tuo tunteva on ehkä ihan pikkuriikkisen kyseenalainen, mutta siltikki!) Kuuntelin tänään tota Sarah McLachlania ja muistoja tulvi mieleeni. Ahh, oi niitä yläasteaikoja <3
Sain inspiraation kirjoittaa ja kirjoitinki. Eli jos Tornio ja tämä ihastuttva kopperoni, jota kämpäksikin kutsutaan, tosin en kyllä tiedä miksi, ei tarjoa minulle inspiraatiota, niin minä etsin inspiraation itse. Tosin tämäniltainen inspiraatio ei ollut etsinnän tulos, vaan se tuli ihan noin tosta vaan.
Hyvä juttu. Meikästä on vissiin kehkeytymässä ihan himo päivittäjä, ku jopa useita kertoja päivässä tänne kirjotan. Pelottavaa?
Kenties.
No samapa tuo, ku edelleenki jotaki paskaa jauhan, ihan niinkuin kukin tahollaan. Jeps.
Aattelin muuten, että jos kirjoittas tohon mun kirjaan (HOX! ilman lainausmerkkejä!!!) vähän noita ajatuksia, niinkö toisen henkilön näkökulmasta. Se vois tuoda siihen lisää ulottuvuuksia. Jeps.
"We all begin with good intent
Love was raw and young
We believed that we could change ourselves
The past could be undone
But we carry on our backs the burden
Time always reveals
The lonely light of morning
The wound that would not heal
It's the bitter taste of losing everything
That I have held so dear.

I've fallen...
I have sunk so low
I have messed up
Better I should know
So don't come round here
And tell me I told you so...

Heaven bent to take my hand
Nowhere left to turn
I'm lost to those I thought were friends
To everyone I know
Oh they turned their heads embarassed
Pretend that they don't see
But it's one missed step
You'll slip before you know it
And there doesn't seem a way to be redeemed"