Istun sivuttain sohvalla
sylissä tietokone, tietysti.
Olo väsynyt, tietysti,
mutta uni ei kuitenkaan tule,
eihän se koskaan tule.
Niskoja särkee
ja lihaksia pakottaa,
sitä se pyöräileminen teettää.
Kuuntelen musiikkia,
yritän rauhoittua
huonoin tuloksin.
Mulla ei ole paljoa mitään
oikeastaan semmosta sanottavaa,
jota vois kutsua järkeväksi.
Eli tyydyn vaan olemaan hiljaa ja
vielä lopuksi toteamaan:

Oh darling! My heart is OK!