Mulla ei oikein ole mitään sellaista suurta, upeaa ja hienoa, mitä odottaa.
Tässä sitä sitten elellään, pelonsekaisin tuntein edestakaisin ja näin
Kävellään pitkin Torniota, samalla miettien, että mitä vittua?
On lievästi sanottuna outo olo.
Viime päivinä on vaan vituttanu, ku ei oo rahaa, tätä paskaa se on,
köyhän opiskelijan arki. Vittu, toteanpa vain.
Animaation sain tänä aamuna kuvattua. JEE! Olen hyvä ja Tiina oli kans hyvä malli.
Kiitos Tiinalle avusta.
Se animaation perustuu yhteen meikän runoon: "Ehkei me olla mitään maailman parhaimpia"
No, jokatapauksessa, torstaina olin naamat, ei näin.
Kilisteltiin tyttöjen kanssa: "Ei köshkään enäääh idiootteja miehiä!"
Jep, näin.

Känniavauduin yhelle tyypille jostain ja jotain? En muista tarkkaan, ja tottapuhuen,
en edes halua tietää. Olen nolo. Mutta hei, se mitä ei muista, sitä ei ole tapahtunut?
Eikö näin?
Settihommia oli sitte joo.
Mutta siis edelleenki, ihan liian naamat, ei näin.

Oon haihatellu TAAS menemään, kuten tavallista. Enpä oikeastaan osaa muuta tehdä.
Miesrintamalle ei mitään. YLLÄTYS!
Enkä oo oikein varma, että haluaisinko edes? No joo, kylläpä meikä varmaan loppupeleissä joo.
Ei vaan löydy ketään, joka edes vähän kiinnostais.
Tai, oikeastaan paremmin sanottuna:
Ei löydy ketään.
En jaksa edes sääliä itseäni, se taito on mulla aina ollu jotekin hukassa.
Ehkä joskus ois aihettaki hiukan kieriskellä itsesäälissä ja katkeruudessa.
Okei, katkerahan meikä on, monestaki syystä ja monelle, mutta itsesääliä en
siltikään niele.

No, nyt meen nukkumaan ja huomenna kirjoitan tutkielman loppuun
Jea öitä.