No huoh. Takana vähintään raastava viikonloppu kotona, vanhempien luona.
No ei siinä oikeasti ollu mittään niin kauheata, tänä aamuna vaan heräsin tosi vittuuntuneena kaikkeen ja kaikille. Olin vain hiljaa ja kuuntelin soittimella musiikkia, istuin sohvalla ja katsoin tyhjyyteen, enkä kuullu mitään. Ihmiset valitti jottain ja käänsin vaan volyymia isommalle. En kestäny ihmisiä yhtään tänään. Muutenkaan. Väsyttäny ihan hulluna ja kaikkea, mutta kappas ku ilta tullee, niin PIM oon hereillä eikä väsytä yhtään. On tää kivvaa. Aamulla pitäis herätä vielä lapsenvahdiksiki. Ei saatana. Pikkuneiti on kuitenkin koko huomisen päivän pahalla päällä.

Oon kirjottanu runoja ja sitte kirjotin to-pe välisenä yönä, kotitalon pihalla, jonne raahasin nojatuolin, 20 sivua pitkän novellin ja poltin hitosti tupakkaa. Tuli kauhee putki päälle ja kirjotin sen tunnissa ja sitte kirjotin pari runoaki, jotka oli paskoja ja sitte kyyläilin auringonnousut ja laskut ja kaikki.

Otin helvetin hienoja kuvia ja oon tyytyväinen itteeni ko ossaan.

La iltana kievariin, selvinpäin. Okei, ei se niin kauheata ollu ko siellä ei ollu paljon porukkaa, mutta sitte ko alko soimaan se "TYTÖT TYKKÄÄ PLÄÄPLÄÄ!" niin oli pakko juosta yläkertaan ja tupakalle, ei pystyny. Se oli jottain liian kauheaa. Meikä jähmetty paikoilleen ja sitte eräs ystävällinen naisihminen nappasi minua kädestä ja juoksutti meikän portaat ylös turvaan. Kiitos hänelle siitä. Meikä nimittäin tunsi jo ko aivot alko sulamaan.

Oon ristitulessa ko vihhaan, että joudun olemaan joku saatanan terapeutti ja selvittään jonku muun sotkuja, jotka se itte on sotkenu, siis edelleen. Vituttaa olla tämmönen omatunto jollekki, jolla sitä ei ole.

Huoh.

Vanhat sedät ahdistelee jne. Ei jaksa kiinnostaaaaaaaaaaaaaa.

"I sell souls at the side of the road
Would you like to take a number?"

The Distillers - Hall Of Mirrors