Öah, Annina oli täällä hetki sitten ja tehtiin ihanaa ruokaa. Tehtiin currykanaa ja ananasta. Huippua. Kermaaki laitettiin ja sitte keitettiin riisiä. Ahh ja uuh.
Nyt on sitte ähky.
Kohta tulee Yt-kavereita kyläilemään ku ne on kuskina parille tyypille.
Ne kyllä käväsi tässä jo äsken, mutta jea, ne tulee takasi. Menivät syömään, ku niille taisi tulla nälkä ko täällä haisi ruoka.
Who cares?
No kuitenki. Näin Emmaa kans, ku se tuli kans käymään ja tulee kohta uudestaan.
Halasin Emmaa. En varmaan ois saanu, mutta halasin kuitenkin. En voi sille mitään.
Joo, on tehny paskamaiset temput mulle joo, mutta mulla on silti ollu sitä ikävä.
Se on fakta, josta ei pääse mihinkään.
Sori sydän, tiiän, että oot joutunu kärsimään siitä, mutta ei voi mitään.
En jaksa olla vihanen. Se vaan ei onnistu. Tai onnistuu, mutta mädättää sut.
Mun on tehtävä näin. Unohdettava ja annettava olla.
Annettava Emmalle uusi mahdollisuus.
Avata sille taas ovi sydämeen.
Sori sydän, mutta ei voi mitään.

BTW
Meikä on sitte sortumassa taas tähän yhdenillanjuttukierteeseen, vittu.
Haluan pysyvän miehen, sellasen joka ois siinä.
En sellasta joka tulee ja panee ja lähtee.
Se ei oo kivaa.
Tai on se hetken, mutta ei sitte jälkeenpäin.
Varsinki ku mulla ahistaa. Hyi vittu.
Viikonloppuna sorrun kuitenkin taas.
Vittu.
Meikä ei halua sitä jätkää. Se on mulle sitäpaitsi ihan liian vanhaki.
En halua. Tai haluan, mutta haluan vain hetken ja sitte se on siinä.
Vittu ei!
Se kävi viime yönä täällä.
Vittu.
Sen ei tarvinnu ku vähän leperrellä korvaan ja Ahh. Soppa oli keitetty.
Meikä oli sen.
Nyt meikä pelkää, että se sitte viikonloppunaki selittää mulla valheita ja ihanuuksia korvaan. Tulee, panee ja lähtee.
Ja mun sydän on paska.
Vittu.
JEa, oon elossa.