Siis joo todellakin huomenta kaikille tasapuolisesti. Väsyttää ja on saamaton olo.
Tänään olisi siis ihan selvästi pitänyt jäädä sängylle JÄLLEEN kerran makaamaan, vaan en.
Otin itseäni niskasta kiinni ja revin itseni ylös sängystä. Täällä sitä ollaan, koulussa, ihan helvetin "aktiivisena". En ole ollut maanantaina ja tiistaina koulussa, hupsista. Tuli nimittäin vähän valvottua ja maalattua. Niin ja tietysti kuunneltua musiikkia. Musiikin kuuntelu alkoi oikeastaan jo lauantaina varsinaisesti ja onneksi se jäi taas päälle. Se pitkä hiljaisuus oli nimittäin ihan äärettömän ahdistavaa, kun ei halunnut kuunnella musiikkia, oli pakko pitää televisiota päällä, että se peittäis sen kammottavan hiljaisuuden. Eilen kaipasin taas jotain. Mitä? Jaa'a, enpä tiedä. Sain suorasukaisia ehdotuksia seksistä.
En huolinut.
- Niin, mitä vittua, en huolinut?
Mitä tämä tarkoittaa? No sitä, että en kaipaa enää seksiä, haluan jotain muuta. Kiitos.
Ja vaikka useista, suorista kommenteistani hänelle(herra innokas), hän silti jaksoi vonkua, koko helvetin päivän. Heh, ei siinä etteikö olisi mukavaa, että olis taas jotain äksöniä, mutta ei. En halua.
Haluan jotain muuta. Tämä siis oli eilen.
Eilen oli oikea kaipauksen päivä. Tajusin myös, että olen elätellyt jotain ihme kuvitelmaa sellaisesta taiteilijahomo-pariskunnasta. Eilen sitten totesin, että ei. Jyrkkä ei. En halua toista yhtä saamatonta ja haihattelevaa idioottia kuin minä. Haluan vakaan ja rauhallisen, mahdollisesti jopa jonkun joka ajattelee loogisesti ja järkevästi(Tosin ei liian järkevästi), mikä taas olisi täysin vastakohtainen omalle ajatustenjuoksulleni, joka toisinaan on hyvinkin absurdi ja utopistinen.

Yöllä sitten ei meinannu tulla unta, niin neiti A:n kans makoiltiin meikän sängyssä ja naureskeltiin kaikkea paskaa. Oli hauskaa. Väsytti ihan helvetisti, mutta uni ei meinannu tulla. No, laitettiin sitte nelosen chatti jauhamaan taustalle ja sieltä raikasi radioaalto, rentouttavaa musiikkia, kuten mainostetaan. My ass, en voi käsittää miten se imelien kasarirakkauslauluvonkuminen voi olla rentouttavaa. Hyi helvetti sentään. No, koska ilmeisesti olemme lieviä masokistejä, annoimme sen vonkumisen olla, kunnes sitten tuli Yö:n Joutsenlaulu, oli pakko sammuttaa televisio, se oli se antikliimaksien antikliimaksi. Ei kiitos sillekkin.
No, nauru raikasi, tietysti paskoille jutuille, kunnes sitten siinä kolmen jälkeen tuli uni.
Ostin eilen myös uudet kivat kengät, jotka tosin ovat hiukan liukkaat. sama se, pidän niitä kuitenkin.
Eiköhän tämä olla kutakuinkin tässä.
nyt en kaipaa muuta kuin kahvia.