Meikä haluaa rakkautta, siis kukapa ei!? Se on vaan niin, että mie haluan semmosta pysyvää, semmosta, joka tosiaanki tulee ja vie multa jalat alta, niin että meikä unohtaa kaikki pelot ja kaiken turhan, keskityn vain olennaiseen: Rakkauteen, elämään, unelmiin ja tavoitteisiin. Niin ja siis siihen, että olen onnellinen. Onnea, onnea! Sitä ne ihmiset tarttee. Onnellisuutta ja rakkautta! No joo ei siitä sen enempää.
Okei, on pelottavaa huomata olevansa kiinnostunu ihmisistä, uusista ihmisitä. Oon jotenki niin varuillani ja silleen. Pelottaa, että jos se joku oikeasti tulee ja vie ne jalat alta? Mitä meikä sitten tekee? Onko se siinä ja meikä on mennyttä miestä? Oisinki, tavallaan sitä kuitenki kaipaa vaikka on tottunu olemaan ilman.
Ei tosta enempää, oikeasti.
Eiku pakkohan mun on! Vittuko kerran vaivaa!
MITÄ JOS MEIKÄ JÄÄ YKSIN?! MITÄ JOS EN KOSKAAN LÖYDÄ KETTÄÄN?! MITÄ JOS OON KOKO ELÄMÄNI YKSINÄINEN?! MITÄ JOS KUKAAN EI KOSKAAN RAKASTU MINUUN IHMISENÄ?! mitä jos jään yksin? aina ja ikuisesti?
- Ja se on pelottavampi ajatus, ku se, että rakastuisin. (Mikä ei tietystikään ole mikään mahdottomuus. Onhan niin tapahtunut [kai?] ennenkin, eiköhän se sitten voi tapahtua uudestaankin? - Toivottavasti.)
Löysin sängyn alta vanhan lappusen, johon olin kirjoittanut näin (On tyyliin yli vuoden vanha lappu. Älkää kysykö mitä se sängyn alla teki. Merkki?) :
Sirpaleet sattuu
sittenkin
paljaiden jalkojen alla
Kuinka varoisit?
Kadut ei suojele
niitä, jotka ei pelkää
Paljain jaloin
Rohkeasti
En tarvitse kenkiä suojaksi
En välitä pistelevistä kivistä
tai lätäköistä
Näin olen päättänyt elää
Niin kai sitä sitten
myös eletään?
sittenkin
paljaiden jalkojen alla
Kuinka varoisit?
Kadut ei suojele
niitä, jotka ei pelkää
Paljain jaloin
Rohkeasti
En tarvitse kenkiä suojaksi
En välitä pistelevistä kivistä
tai lätäköistä
Näin olen päättänyt elää
Niin kai sitä sitten
myös eletään?
Kommentit