Päätin eilen pyhästi, että lopetan kirjoittamisen, mutte enhän minä
voi. Ajattelin, että pidän siitä taukoa ja keskityn muihin asioihin,
kuten itseeni ja maalaamiseen. Silti meikä kirjoittaa luonnoslehtiöön,
vaikka minun pitäis piirtää siihen, eikä kirjoittaa. Aika vaikeata
päästää irti ns. sanoista. Koska siitähän se alko, kun koin jotain
kyvyttömyyttä piirtää/maalata, niin mulla oli pakonomainen tarve
luoda/ilmaista edes jotain. Tajusin, että onhan mulla sanat ja ne on
ollu siitä lähtien.
Mutta
siis, kuinka ollakkaan, etten osaa olla kirjoittamatta. Jotku hetket,
tunteet ja tilat muuttuu meikän päässä automaattisesti runoiksi/runon
riekaleiksi ja välillä ne on liian herkullisia antaakseen niiden
unohtua.
No, kirjoittaminen helpottaa minun oloa ja se on ollu taiteen lisäksi meikän tosirakkaus läpi elämän.
keskiviikko, 3. lokakuu 2007
Kommentit