Anna, anna niiden tulla
auringonnousu polttaa niskaa
kun istut selkä vasten ikkunaa

Olet istunut illan, yön ja aamun
omiesi parissa
ihmisten, jotka tietää
ettei yö
anna koskaan armoa unettomalle

Pitkiä kilometrejä pyörällä
hukkuen aamun usvaan

puhua ystävälle puhelimessa

surullisesta elämästä
ei ole kiva kertoa
mutta siitä on
kuitenkin puhuttava

Ei tanssittu ruusuilla
ei juuri koskaan
Ja jos tanssittiinkin,
piikit pisteli jalkapohjia,
eikä meillä ollut
tarpeeksi paksupohjaisia kenkiä
tiedetään mitä se paska on elämässä
koettu omakohtaisesti
suorastaan ryömitty siinä
kieriskelty välillä jopa
omasta vapaasta tahdosta

kuljettu taiteilijan tietä

sitä pahinta mahdollista
jos ei kuitenkaan
pahemmin ois voinu mennä
meistä ei ois koskaan tullu meitä
Oltais menetetty vitusti
eikä koskaan
koettu tätä
tunnettu näin
eletty miten vain
palasina lattialla
kokonaisina kurkoteltu

Eikä koskaan
saa katua mitään

Anna, anna niiden tulla
ei ne ole ku kyyneleitä