Oli jo korkea aika päivittää tännekin vähän päänsisältöä, jäänyt viimeaikoina pahasti jäähylle tämä blogi. Ei siinä, mutta korjaan asian sillä, että pastetan tähän seuraavaksi erään asian, kun eräällä keskustelupalstalla käsiteltiin aihetta: Usko, Toivo, Rakkaus ja osallistuin keskusteluun seuraavalla tekstillä:

Hassua, että olen itse päässäni näitä sanoja pyöritellyt. Oma äitini menehtyi miltei neljä kuukautta sitten ja sen seurauksena olen joutunut näkemään oman aallonpohjani, menettänyt USKON elämään, unelmiin jotka ovat perustana TOIVOLLE ja RAKKAUTEEN, koska tämä tapahtuma aiheutti minussa tunnekuolion. Pahoittelen, että ehkä menin aiheessa hiukan liian syvälliseksi. Mutta koska tosiaan oon näitä asioita päässäni pyöritelly, niin ajattelin osallistua keskusteluun kertomalla, mitä nämä asiat minulle tähän mennessä tarkoittavat. :D

USKO
Usko parempaan huomiseen. Usko siihen, että vaikeuksien kautta olen jonain päivänä oikeutettu helpompaan elämään vailla jatkuvia vastoinkäymisiä. Usko, ei jumalaan, mutta johonkin korkeampaan voimaan? Jumaliin? Kenties kaikkiin niistä, niin että ne kaikki muodostavat yhdessä yhden ehjän kokonaisuuden, ja sen kokonaisuuden perussanoma on rakkaus. Se perusta on rakkaus. Uskoa rakkauteen. Usko elämään. Usko omaan ihmisyyteen. Usko siihen, että voi päihittää jokaisen surun, joka eteen tulee, tästä hetkestä eteenpäin. Usko siihen, että on käynyt läpi jo pahimman, että suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Uskoo siihen, että jos tämä ei tapa minua ihan kokonaan, se tekee minusta vahvemman kuin koskaan, että jos tästä selviän, selviän mistä vaan.

TOIVO
Toivo elämässä. Jokaisessa hymyssä. Naurahduksessa ja jopa onnenkyynelissä. Toivo siitä, että omat unelmat jonain päivänä toteutuvat ja että voi kuolinvuoteellaan todeta, ettei kadu mitään, eikä mitään jäänyt tekemättä. Toivo siitä, että ehkä on olemassa jokin paikka, ei taivas, mutta jokin, vaikka uudelleensyntyminen tai jokin, missä voi nähdä äidin vielä, jonain päivänä. Toivo siitä, ettei se kaikki ollutkaan tässä. That's it ja se oli kaikki tässä. Toivo siitä, että ystävien avulla mie selviän tästä kaikesta, tästä kivusta. Toivo on sitä, että vaikka näihin kuukausiin on kuulunut niin paljon kipua, tuskaa, surua ja kyyneleitä, mutta onneksi sitäkin enemmän naurua ja iloa. Ilo luo toivoa, se on toivo.

RAKKAUS
Äiti, suuri syli ja vahvat kädet, joilla se minua kannatti. Sen muisto, joka on niin suuri, että se pitelee minua pystyssä vieläkin. Vaikka otankin haparoivia askeleita, ne on kuitenkin askeleita, liikettä eteenpäin. Rakastaa jokaista ystävää, sukulaista ja jopa itseään. Kukaan ihminen ei todella voi rakastaa ketään, ellei rakasta itseään. Rakastaa jokaista virhettä itsessään ja sitä kautta hyväksyä se, ettei ole täydellinen. Rakastaa ihmisiä, jotka antavat voimaa. Rakastaa kirjoja, musiikkia, elokuvia ja taidetta yleensä. Rakastaa auringonlaskua ja nousua, tähtitaivasta, kuuta, kesäöitä ja usvaa peltojen yllä. Rakastaa Tornionjokea, jonka varrella on kasvanut, se on ollu todellinen ystävä, jolla on saanut kuiskata kaikki salaisuudet ja surut. Rakastaa myrskyä ja ukkosta, kaatosadetta joka piiskaa maata. Rakastaa, että rakastaa.