Silloin kun taivas
oli turkoosin sininen
Silloin kun puut
näytti mustilta
taivasta vasten
Minä palelin
parvekkeella
vaikka aurinko
häikäisi
Poltin aamun toista tupakkaa
ja ajattelin sinua,
joka et ole täällä
Ja kuinka kuitenkin tunsin
sinun kosketuksesi niskassani
Liikahduksen hiuksissani
Käännyn ja katson
En näe sinua

Nostan kättäni
yritän koskettaa
Et ole siinä
Vaikka niin minä
koko sydämelläni toivon.
Sinä olet unelmissa
toive, jota käsieni välissä lämmitän
enkä anna sinun kuolla


Nojaan parvekkeen kaiteeseen
kylmään
tartun käsilläni kiinni
se jäätää sormiani
En minä välitä.
Karistan tuhkaa
neljännestä kerroksesta.
Ja katson kuinka se leijailee
lumen valkeuteen katoaa

Istun sisällä
minua paleltaa edelleen
ikkuna on auki
ja ulkona pakkasta.
Katson ulos ikkunasta
pihapiirissä lentäviä puluja
Ne lensi korkeuksiin
katseellani niitä seuraan
Ne kaartelevat turkoosinsinisen taivaan alla
ja välillä niiden siivistä
heijastui auringon oranssi valo

Asun tässä asunnossa
neljännessä kerroksessa
Naisen kanssa,
joka ei ole koskaan
kärsinyt päänsärystä.
Hän ei ole rakastettuni
vain hyvä ystävä
rakas kuitenkin
Hän ei puhu omista asioistaan
hänellä ei ole tapana
niin hän on sanonut.
Minä taas puhun
paljon ja usein
merkityksettömiä asioita.
Meillä on onneksi
samanlainen huumorintaju
hän ymmärtää minua
minä häntä
Niinkuin pitääkin
Olemmehan ystäviä

Öisin herään siihen
kun yritän tavoittaa
sinua
kuvittelen
kuinka olet vierelläni
Yritän halata sinua
Koskettaa
vaikka tiedän
ettei sinua
ole edes olemassa
Mutta unissa
minä näen sinut
minulle
sinä olet olemassa
unelmissa
Haavekuva rakkaasta
jonka vierelleni haluan

Asun talossa
joka on kasattu keltaisista tiilistä
jossa on siniset parvekkeet.
Sisällä puhtaat
ja valkoiset seinät
joihin voin kirjoittaa
ihan uuden tarinan.