Eräs ihastuttava narkomaan/alkoholistinalku sanoi minulle tänään että: "Minä olen parempi ihminen kuin sinä"
Okei, kritiikkiähän pitää ottaa vastaan eikö niin? Mitä sitten, kun
kritiikin antajalla ei ole oikein mielestäni mitään oikeutta antaa
kritiikkiä ja väittää olevansa parempi ihminen kuin minä? Mitä tehdä?
- Nauraa
Ensireaktioksi varsin miellyttvä, eikö?
En minä tahallani halua tuntea ylemmyyttä joitakin yksilöitä kohtaan,
se vaan sattuu olemaan niin. En voi sille mitään. En pyri tälläiseen
toimintaan ja oikeastaan, en edes haluaisi, mutta kun siltä vain joskus
tuntuu.
Se on toisinaan mukava tunne, mutta jostain syystä se aiheuttaa mulle omantunnontuskia. Ei niin saisi tuntea, eihän?
En pysty hallitsemaan sitä tunnetta, se vain tulee, enkä voi sitä
mitenkään estää. Kysymys kai kuuluu, että jos voisin, niin estäisinkö?
Tottapuhuakseni, en tiedä. Se on siinä mielessä melko ristiriitainen
tunne, sillä se aiheuttaa niitä omantunnontuskia, sekä miellyttäviä
tuntemuksia, kuten se, että huomaa asioiden olevan itsellään melko
hyvin. Siis verrattuna siihen kyseiseen paremmuudentunteen
aiheuttajaan.
Ei ole elitistillä aina helppoa ei.
Siis kyllä minä tiedän, että kaikki on hyviä jossakin, ainaki
toivottavasti. Se tosin ei ole totuus, sillä jotku vaan on sellasia
mätöpaskoja, joista ei ole mitään iloa, eikä hyötyä tälle
yhteiskunnalle. Olenko minä yksi niistä? En tiedä? Onko se edes minun
päätettävissäni? En usko. Tai on, mutta ÄÄÄÄÄÄÄH! VITUSTAKO MINÄ VOIN
SEN TIETÄÄ?!
Eli siis, minäkään en tiedä kaikkea. Ei kukaan voi tietää kaikkea.
En siis ole täydellinen. Mikä helpotus.
<3
sunnuntai, 20. elokuu 2006
Kommentit