Eräs ihastuttava narkomaan/alkoholistinalku sanoi minulle tänään että: "Minä olen parempi ihminen kuin sinä"
Okei, kritiikkiähän pitää ottaa vastaan eikö niin? Mitä sitten, kun kritiikin antajalla ei ole oikein mielestäni mitään oikeutta antaa kritiikkiä ja väittää olevansa parempi ihminen kuin minä? Mitä tehdä?
- Nauraa

Ensireaktioksi varsin miellyttvä, eikö?
En minä tahallani halua tuntea ylemmyyttä joitakin yksilöitä kohtaan, se vaan sattuu olemaan niin. En voi sille mitään. En pyri tälläiseen toimintaan ja oikeastaan, en edes haluaisi, mutta kun siltä vain joskus tuntuu.
Se on toisinaan mukava tunne, mutta jostain syystä se aiheuttaa mulle omantunnontuskia. Ei niin saisi tuntea, eihän?
En pysty hallitsemaan sitä tunnetta, se vain tulee, enkä voi sitä mitenkään estää. Kysymys kai kuuluu, että jos voisin, niin estäisinkö? Tottapuhuakseni, en tiedä. Se on siinä mielessä melko ristiriitainen tunne, sillä se aiheuttaa niitä omantunnontuskia, sekä miellyttäviä tuntemuksia, kuten se, että huomaa asioiden olevan itsellään melko hyvin. Siis verrattuna siihen kyseiseen paremmuudentunteen aiheuttajaan.
Ei ole elitistillä aina helppoa ei.

Siis kyllä minä tiedän, että kaikki on hyviä jossakin, ainaki toivottavasti. Se tosin ei ole totuus, sillä jotku vaan on sellasia mätöpaskoja, joista ei ole mitään iloa, eikä hyötyä tälle yhteiskunnalle. Olenko minä yksi niistä? En tiedä? Onko se edes minun päätettävissäni? En usko. Tai on, mutta ÄÄÄÄÄÄÄH! VITUSTAKO MINÄ VOIN SEN TIETÄÄ?!
Eli siis, minäkään en tiedä kaikkea. Ei kukaan voi tietää kaikkea.
En siis ole täydellinen. Mikä helpotus.

<3