Eilen oli pitkästä aikaa sellainen päivä.
Ei ole ollut tuon tapaista vastaavaa viimeaikoina.
Halusin kadota kaupungin varjoihin.
Minä halusin kävellä pitkin katuja
upota ihmisvirtaa
kulkea päämäärättömästi
edestakaisin
Heittää kaikki pois harteiltani
hukuttautua vesilätäköihin
kuunnella musiikkia
ja olla omissa ajatuksissani
Halusin antaa itseni sulavalle lumelle
kaupungin kaduille
lahjoittaa sydämeni lähimmälle roska-astialle
unohtaa itseni
Oli päivä,
kun valkoiset seinät ahdisti
ihan helvetisti.
Olin hetken vähän eksyksissä,
mutta nyt olen taas kotona
ja sydän on paikallaan
Eilen, ehkä sekunnin ajan jopa harkitsin,
että heittäytyisin alas neljännestä kerroksesta
Naurahdin ajatukselle
ja poltin vielä yhden tupakan
Minä olen taas ammentanut itseni
ja ajatukseni tyhjiksi,
en saa koulussa aikaiseksi,
enkä edes tiedä mistä aloittaa
Kuin koko juoni
olisi minulta hukassa
Eilen istuin myös tunnin
kuuman valuvan veden alla
halasin polviani suihkussa
pimeässä,
kun en kestänyt valoja
Tänään,
teen samoin
Nukahdan aamu viiden aikoihin
kun selkää särkee
ja taas kaipaan
Aamulla herään kahdeksalta
keitän kahvia
ja kompuroin parvekkeelle istumaan
harkitsen,
jaksanko lähteä kouluun
olemaan tyhjä?
Menen kuitenkin
menen kuitenkin myöhässä
Eikä minulla ole edes puhtaita vaatteita
Puen päälleni mustan takin
jonka taskut on revenneet kokonaan auki
laitan jalkaan liukkaat kengät
ja kaulaan punaisen kaulahuivin
Menen kouluun tyhjänä
mutta menen kuitenkin.
keskiviikko, 4. huhtikuu 2007
Kommentit