Miksi ihminen pelkää kaikkea tuntematonta? Miksi pitää pelätä tarttua uusiin asioihin?
Hetkiin vailla vertaa? Ja ennenkaikkea kai, että miksi ihminen ei uskalla hypätä mukaan johonkin uuteen?
Joo, tietysti se voi pelottaa, ja tietysti se voilla olla virhe, mutta elämä on elämistä varten, ei sitä, että jää kuin peura ajovaloissa, jähmettyy paikoilleen ja katsoo kuinka elämä lipuu ohitse.
Ei se voi olla niin. Ei se saa olla niin.
Ei se saa olla tylsää. Elämä ei saa olla tylsää.
Se on turmiollista. Se on ahdistavaa.
En halua jämähtää paikoilleni ja sanoa: "Kaikki on nyt koettu, mitä halusinkin kokea."
Ei, ei näin. En usko, että milloinkaan jämähdän paikoilleni, tai että maailmasta loppuu uudet asiat, joita haluaa kokeilla. Ei se taida olla mahdollista? Aina löytyy jotain uutta. Jotain erilaista, sellaista, mistä ei edes ole uneksinut. Päteekö sama rakkauteen? Kyllä kai? Ei ainakaan minun mielestäni pidä jämähtää paikoilleen, edes rakkaudessa. Jos se rakkaus tuntuu kuihtuneelta tai muuten vain ahdistavalta. Ja jos niitä ongelmia ei voi selvittää, niin antaa mennä vaan. Elämä on liian lyhyt. Se on liian lyhyt siihen, että jämähdetään paikkaan, jossa ei viihdy. Ei elämän tarvitse olla epämukavaa tai ahdistavaa.
Kuitenkin loppupeleissä kyse on siitä, että elämä on sitä, mitä siitä itse teet.
Jos itse et halua tehdä asialle mitään, niin ei asiasta voi syyttää ketään muuta kuin itseään.
<3